Aino Kallas: Sudenmorsian

Aalo on metsävahti Priidikin nuori ja kaunis morsian. Hän on ulkopuolinen, surullinen, ”särkyväinen niin kuin kallis klasi”. Priidik on vastuuntuntoinen ja perinteinen mies, joka rakastuu Aaloon ensisilmäyksellä. Priidik haluaa perustaa Aalon kanssa perheen, vaikka näkeekin, että tämä on Saatanan merkitsemä. Aluksi Aalo ja Priidik ovat kuin kuka tahansa nuori pari kyläyhteisössä. Myöhemmin Aalo on jo äiti, mutta häntä riivaa palava rakkauden kaipuu.

Symbolismi ja dekadenssi ovat väkevästi läsnä jo ensikohtauksissa, kun kohtalokas nainen Aalo on lampaanpesupuuhissa, muista kuitenkin jo hieman erillään. Ei aikaakaan, kun metsän ja suden henki, Diabolus Sylvarum, ensin kutsuu, sitten houkuttelee ja lopulta käskee Aaloa suolle. Karismaattinen johtaja vetää puoleensa kuin lahkossa tai aatteessa. Aalossa heräävät suden luontaiset vaistot, vapauden ja vauhdin kaipuu.

Yhtenä yönä Aalo lähtee avojaloin suolle. Muodonmuutos on täydellinen, ja verikin vaihtuu. Hän kaihtaa ihmisiä, näyttäytyy vain päivänsäteessä ohimennen, eristäytyy ja erakoituu. Aalon silmät ovat tyhjät ja hänessä on villin haju.

Niin aamu-yöstä, ennen auringonnousua, he saapuivat öisellä retkellänsä Köpun korpiin, keskelle ijänikuista kuusiryteikköä, jota ei ihmisen kirves koskaan ole kajonnut, ja kussa naavaiset aarnikuuset sammaleisen maan pimentoonsa kätkivät. Niin tuuli havasi kuusien latvoissa, huokauksensa huokasi ja uupui jälleen. Silloin susi, jonka kanssa Aalo oli juossut, yhtäkkiä muutti muotoansa.

Aalon muodonmuutoksen jälkeen Priidik ajaa vaimonsa pois ja Aalosta tulee yhteisön silmissä henkipatto. Aalon juostessa susilaumassa kylästä kuolee karjaa, ihmiset menettävät järkensä ja kaksipäisiä vasikoita syntyy. Aalon noituutta vai syntipukkiteoria? Priidik kieltää lopulta vaimonsa, koska hänen on niin tehtävä päästäkseen itse eteenpäin. Yhteisön pelko ja viha yltyvät kostoksi.

Mutta niinkuin vuorokaudessakin on kaksi puolta, yksi päivänpuoli ynnä yönpuoli toinen, samalla muotoa ovat monikahdat tosin päivän lapset ja päivän tekoja tekevät, ja toiset taas yön lapset, jotka yön ajatuksissa askartavat, vaan kolmansissa vaihtuu niinkuin vuorokaudessakin yö sekä päivä. Ja kaikki tämä tutaan aikanansa, kuinka koettelemus sen ilmisaattaa. 

Aino Kallas sijoitti Sudenmorsiamen 1600-luvun Hiidenmaalle, nykyisen Viron alueelle, periferiaan, korpimetsään ja soille. Tienoo ja aikakausi henkivät mystiikkaa ja pakanallisuutta, ne ovat Jumalan tavoittamattomissa.

On sanottu, että Sudenmorsian kertoo Aino Kallaksen tunteista Eino Leinoon. Etäännyttämällä tarinan kaukaiseen aikaan ja vieraaseen paikkaan Kallaksen on saattanut olla helpompi kirjoittaa itsestään. Kertomuksella on kuitenkin myös muita ulottuvuuksia.

Kertomusta kannattelee ajatus tiedostamattomasta ihmispetohahmosta, se pohtii ihmisen ja eläimen rajoja. Kirja on luettavissa yksilön näkökulmasta kohtalokkaan naisen ja kielletyn rakkauden uskottomuustarinana. Kääntämällä katseensa eri suuntaan voi Sudenmorsiamen lukea myös yhteisön jyrkkänä suhtautumisena poikkeavuuteen, ehkä mielisairauteen. Priidik ymmärtää asian lopulta, puhdistaa Aalon ja toivoo tämän pääsevän kaksinkertaisen kuoleman kautta rauhaan.

Sudenmorsiamen kerronta on vanhahtavaa. Vuosisadanvaihteen symbolismi on vielä vahvasti esillä, mutta modernismi on jo tulossa suomalaiseen kaunokirjallisuuteen. Kallaksen kirjoitustyyli viittaa menneisyyteen, ja yksilöllisen minuuden, individualismin ja vierauden teemat kohti modernia.

Sudenmorsiamessa on raamatullinen viitekehys. Aalo on saanut Jumalan kasteen, mutta yöllä metsässä hänet kastetaan myös Saatanan verellä. Kallas on lisäksi ollut uskollinen suomalaisen kirjallisuuden perinteiselle kuvastolle: suo edustaa Sudenmorsiamessa rappiota, mutta toisaalta myös uutta alkua. Sauna on syntymän sija, mutta siellä Aalon sielu lopulta puhdistuu.

Sudenmorsian on suuri rakkauden ylistys. Traagisesti Aalo on voimaton toimimaan moraalisesti oikein.

Autuus, jolla ei määrää ole, ja joka ei maallisiin mahdu, tuli Aalon ylitse.

Aino Kallas: Sudenmorsian (1928 Otava, 96 s).

Yleisradio julkaisi vuoden 2017 alussa Suomi 100 –juhlavuoden kunniaksi 101 kirjan listan. Listassa on kirja jokaiselta itsenäisyyden ajan vuodelta. Yritän lukea aikajärjestyksessä kaikki 85, joita en ollut aikaisemmin lukenut, vaikka juhlavuoden aikana se ei tulekaan onnistumaan. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta tavalta tutustua monipuolisesti suomalaiseen kirjallisuuteen.