Siirry pääsisältöön

Han Kang: The Vegetarian

Han Kang: The Vegetarian (2011 Portobello books, 183 s, koreasta englanniksi kääntänyt Deborah Smith).


Aavistan, että moni tämän kirjoitukseni löytänyt lopettaa lukemisen heti, kun kerron aiheeni: eteläkorealainen kirja naisesta, joka haluaa muuttua puuksi.

The Vegetarian on Booker-palkittu kolmiosainen kertomus Yeong-hyestä; aivan tavallisesta, vaatimattomasta ja säntillisestä naisesta nykypäivän Etelä-Koreassa. Yhtenä päivänä itsestään vähän meteliä pitävä Yeong-hye ilmoittaa lopettaneensa lihansyönnin. Se lienee tavallista nykypäivän Aasiassakin, mutta Yeong-hyen valkokaulusmiehellä, tämän työyhteisöllä ja pariskunnan sukulaisilla on suuria vaikeuksia hyväksyä ratkaisua.

Tämän laajempi sisällön tai kolmen eri osan teeman paljastaminen pilaisi liikaa muiden lukukokemuksesta. Han Kang vie lukijansa mielen syövereihin, harhoihin ja hallusinaatioihin. Välillä ollaan kuin millä hyvänsä tuttavaillallisilla ja sitten hetkessä taas sadunomaisessa korealaisessa metsässä.

The Vegetarian käsittelee intohimoa, sukuyhteyttä, sosiaalista painetta ja yhteisön odotuksia. Kirjan päähenkilö ja neljä muuta henkilöhahmoa ehtivät 183 sivun kuluessa esittäytyä riittävästi. Kuitenkin Han Kang onnistuu jättämään heidät viehättävän kasvottomiksi.

Deborah Smith kuuluu opetelleen korean kielen aikuisiällä ja on ryhtynyt sitten ihailemansa Han Kangin kirjojen kääntäjäksi. Kuulostaa kunnioitettavalta suoritukselta, ja ainakin käännöstyö on nautinnollista englantia; runollista, lyyristä, utuista, silti painavaa. En väitä ymmärtäneeni kaikkea, mutta riittävästi: The Vegetarian on omalaatuinen ja hieno kirja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Hanya Yanagihara: Pieni elämä (2017 Tammi, suom. Arto Schroderus, 937 s).
Kustantajalta saatu ennakkolukukappale.


Hanya Yanagiharan 2015 ilmestynyt kohuttu ja kehuttu romaani on Tammen Keltaisen kirjaston kevään 2017 uutuus. Tarina seuraa newyorkilaisten ystävysten elämää. Päähenkilöt ovat tarinan alkaessa kolmissakymmenissä, ja kirja päättyy noin 25 vuotta myöhemmin.

Willem Ragnarsson on skandinaavisukuinen komea ja menestynyt näyttelijä. Hän on vanhempansa menettänyt kiltti ja auttavainen, juureton poika.

Arkkitehti Malcolm Irvine kuuluu etniseen vähemmistöön ja on kotoisin varakkaasta perheestä. Malcolm on epävarma rodullisesta, seksuaalisesta ja ammatillisesta identiteetistään.

Jean-Baptiste Marion on haitilaissukuinen kuvataiteilija. JB tekee taidettaan tinkimättömästi ja kärsii oman elämän hallinnan vaikeuksista.

Jude St. Francis on mysteeri. Hän on liikuntaesteinen lakimies. Jude on täynnä vihaa ja pelkoa itseään ja muita kohtaan. Työssään Jude on menestynyt, mutta sisältä hän …

Volter Kilpi ja Juha Hurme

”Merkillisen hiljaista semmoisessa tuvassa, jossa istuu kaksi puhumatonta ihmistä, vielä hiljaisempaa kuin silloin, kun on tuvassa yksin askareineen.”



Sain Volter Kilven Saaristolais-sarjan päätökseen. Sarjaan kuuluvat novellikokoelma Pitäjän pienempiä, kaksiosainen romaani Alastalon salissa sekä Kirkolle-romaani. Luettavaa näissä on yhteensä 1681 sivua.
Kilven tuotantoa kohtaan koetaan intoa ja kiinnostusta, mutta siihen voi olla vaikea päästä kiinni. Urakka tuntuu ylivoimaiselta. Moni ottaa Alastalon salin kesälomalukemisekseen, mutta se jää helposti kesken.
En ole elitistisen tai vaikean kirjallisuuden ystävä. Kyllästyn helposti ja tuskastun, ellen ymmärrä lukemaani. Pidän syvyyksiin luotaavista klassikoista, mutta olen myös antanut Shakespearen tuotannolle huonoja arvioita, pitkästynyt Dostojevskiin, vienyt Hemingwayt kierrätyshyllyyn. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen, että olen tutustunut Volter Kilven kirjoihin.
Jos pääsee Kilven yksittäisten sanojen ja lauseiden muodostaman rämeikö…

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta

Heinrich Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta (1957 Otava, suom. Kai Kaila, saatesanat Jyrki Vainonen (2000), 146 s).


”Piikkiherne kukki, verenpisara-aidat olivat jo nupulla, vihreitä kukkuloita, turveläjiä, niin, vihreä on Irlanti, hyvin vihreä, mutta se ei ole yksinomaan  niittyjen vaan myös sammalen väri, varsinkin täällä.”

Lukeminen on pohjattoman hieno harrastus. Olin viime kuussa Rikhardinkadun kirjastossa Helsingin kaupunginkirjaston ja Suomen Mielenterveysseuran Toivoa kirjallisuudesta -illassa. Tilaisuudessa haastateltavana ollut kirjailija Olli Jalonen kertoi saaneensa toivoa Heinrich Böllin tuotannosta, ja erityisen tärkeä hänelle oli Päiväkirja vihreältä saarelta. Böllin tiesin Nobel-kirjailijaksi, mutten ollut miehen tuotantoa koskaan lukenut. Tätä kirjaa en tiennyt edes nimeltä. Nyt kolme viikkoa myöhemmin Päiväkirja vihreältä saarelta on vuoden tärkeimpiä lukukokemuksiani.

Böll perheineen matkustaa vuonna 1957 Irlantiin, ja kirjailija kertoo 5-15–sivuisissa teksteissä kok…