Helsingissä oli 2006 loistavat hiihtokelit. Aurinko paistoi ja kantavaa hankea riitti pitkälle kevättalveen. Minulla oli uudet luistelusukset. Elin ruuhkavuosia, eikä arjessa päällimmäisenä ollut seurata nousevia brittibändejä. Kuuntelin lähinnä vanhoja tuttuja levyjäni. En olisi arvannut, että parikymppisten sheffieldiläisten räkänokkien esikoislevy tulisi olemaan sen mahtavan talven ääniraita vuosienkin jälkeen.
“Look, here comes a Ford Mondeo, isn't he Mr. Inconspicuous”
Arctic Monkeys oli minun siitä mitään tietämättä julkaissut suuren suosion saavuttaneita kappaleita Myspacessa. Kun yhtyeen esikoislevy ilmestyi tammikuun lopussa 2006, kohu saavutti myös Keskuspuiston ladut. Paitsi että levy on erinomaista musiikkia, se palautti luottamukseni ja kiinnostukseni siihen, että voin löytää merkittäviä uusia bändejä.
Jäsenten keski-ikä oli levyn ilmestyessä hädin tuskin 20 vuotta. Levy on täynnä lyhyitä tarinoita sen ikäisten miesten arjesta Sheffieldissä. Laulut kertovat baareista, drinkeistä, kimppatakseista, nujakoista, väärennetyistä papereista, biljardisaleista, soittoäänistä, siitä miten näppäinlukitus avataan painamalla ”unlock ja *”.
”And just 'cause he's had a couple o' cans, he thinks it's all right to act like a dickhead”
Vähän on aika kymmenessä vuodessa puraissut Arctic Monkeysin esikoislevyä, kuten meistä useimpia, eikä hiihtokuntokaan ole enää entisensä. Mutta muutama joutavampi kappale pois, ja kyseessä olisi lähes täysosuma.
Laulaja Alex Turnerin sivuprojekti The Last Shadow Puppets esiintyy Flow-festivaaleilla lauantaina. Sekin on kelpo yhtye, mutta minä seison taka-alueella ja toivon kuulevani Arctic Monkeysin kappaleita. Ensilevyltä ainakin Red Light Indicates Doors Are Secured. Ellei iTunes-laskurini olisi nollautunut vuonna 2009, olisi se luultavasti edelleenkin koko musiikkikirjastoni kuunnelluin kappale.
”It’s High Green, mate. Via Hillsborough, please”
Kommentit
Lähetä kommentti