Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2016.

Elokuussa 2016 luetut

Suosituksiksi nousevat


Italo Calvino: Marcovaldo, eli vuodenajat kaupungissa (1958 Tammi, 193 s). Italo Calvino -projektini osa 6/12; tavoitteena lukea italialaiskirjailijan koko suomennettu tuotanto. Kirjoitan lopuksi niistä enemmän. 20 lyhyen novellin kokoelma muodosti hienon kokonaisuuden. Nyt alkoi ensimmäisen kerran tuntua siltä kuin olisin pääsemässä Calvinon kyytiin mukaan. Sympaattisia, viisaita, arkisen tavallisia, mutta kuitenkin hyvin erikoisia tarinoita. Italo Calvino houkuttaa lukijaansa katsomaan maailmaa toisin.


Elena Ferrante: Loistava ystäväni 



Alice Munro: Kallis elämä (2012 Tammi, suom. Kristiina Rikman, 319 s). Olen viritellyt tuttavuutta Alice Munron kanssa, mutta joku etäisyys välillämme on. Vaikka Munron novellit ovat kiistatta korkeatasoista laatukirjallisuutta, niin jotakin puuttuu. Niitä lukiessa mikään ei muutu. Periaatteessa minun puoleltani estettä ystävyydelle ei ole: teksti on hienoa, tarinat maanläheisiä, arkisia ja viisaita. En osaa siis sanoa, mikä on …

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Elena Ferrante: Loistava ystäväni (2011 WSOY, 362 s, suom. Helinä Kangas).


Kuusikymppinen Lila on kadonnut jäljettömiin Napolissa. Torinossa asuva Elena tietää, mistä on kyse: on kuin hän olisi odottanut tätä tapahtuvaksi. Elena alkaa kirjoittaa naisten elinikäisen suhteen tarinaa. Loistava ystäväni kertoo tyttöjen yhteisestä lapsuudesta ja nuoruudesta sodanjälkeisessä Napolissa.

”Lilassa oli jo silloin jotakin, minkä vuoksi en voinut jättää häntä. En tuntenut häntä hyvin, emme olleet koskaan vaihtaneet sanaakaan, vaikka kilpailimme jatkuvasti niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin. Mutta vaistosin, että jos olisin juossut karkuun muiden tyttöjen kanssa, olisin jättänyt hänelle jotakin omaani, mitä hän ei enää antaisi minulle takaisin.”

Tyttöjen ystävyydestä muodostuu kompleksinen asetelma. Siihen kietoutuu luottamusta ja rakkautta, mutta yhtä lailla kilpailua ja kateutta.

”Oliko se mahdollista? Oliko hän raahannut minut mukaansa toivoen, että rangaistukseksi vanhempani eivät päästäisi …

Arctic Monkeys: Whatever People Say I Am, That’s What I’m Not

Helsingissä oli 2006 loistavat hiihtokelit. Aurinko paistoi ja kantavaa hankea riitti pitkälle kevättalveen. Minulla oli uudet luistelusukset. Elin ruuhkavuosia, eikä arjessa päällimmäisenä ollut seurata nousevia brittibändejä. Kuuntelin lähinnä vanhoja tuttuja levyjäni. En olisi arvannut, että parikymppisten sheffieldiläisten räkänokkien esikoislevy tulisi olemaan sen mahtavan talven ääniraita vuosienkin jälkeen.

“Look, here comes a Ford Mondeo, isn't he Mr. Inconspicuous”

Arctic Monkeys oli minun siitä mitään tietämättä julkaissut suuren suosion saavuttaneita kappaleita Myspacessa. Kun yhtyeen esikoislevy ilmestyi tammikuun lopussa 2006, kohu saavutti myös Keskuspuiston ladut. Paitsi että levy on erinomaista musiikkia, se palautti luottamukseni ja kiinnostukseni siihen, että voin löytää merkittäviä uusia bändejä.

Jäsenten keski-ikä oli levyn ilmestyessä hädin tuskin 20 vuotta. Levy on täynnä lyhyitä tarinoita sen ikäisten miesten arjesta Sheffieldissä. Laulut kertovat baareista,…