Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2016.

Kesäkuussa 2016 luetut

Suositukseksi nousee

Simon Kuper & Stefan Szymanski: Soccernomics


Lukukokemuksina säilyvät

Thomas Pynchon: Painovoiman sateenkaari (1973, suom. Juhani Lindholm 2015 Teos, 999 s). On hieman epäselvää, mitä viimeisen kahden kuukauden aikana tuli luettua. Thomas Pynchon ja erinomainen suomentaja Juhani Lindholm kuljettivat minua pitkin sodanaikaista ja -jälkeistä Eurooppaa. Matkalla kohtasimme valtavasti tapahtumia, henkilöitä, olentoja, kohtauksia, vaikka mitä. Aina en tiennyt missä olen.

Painovoiman sateenkaari on monessa mielessä suuri kirja. Ei se koko mitaltaan ole erinomaista, viihdyttävää tai edes hyvää tekstiä. Se on kuitenkin paljon enemmän kuin kertalukemisena välillä vähän liukuhihnamaisesti luetut kolmesataasivuiset perusromaanit. Tuskin jaksan koskaan lukea Painovoiman sateenkaarta kokonaan uudelleen, mutta varmasti palaan sen sivuille. Oikeastaan aika lailla sama, mihin kohtaan.

Ja jos jossain vaiheessa tuntuikin tuskaiselta ja turhauttavalta, sivulle 985 kannatti edetä m…

Simon Kuper & Stefan Szymanski: Soccernomics

Simon Kuper & Stefan Szymanski: Soccernomics (2012 Harper Sport, 428 s).

”Why transfers fail, why Spain rule the world, why England lose and other curious football phenomena explained”


Kuten usein muutenkin, myös näin arvokisojen aikaan on paikallaan lukea jalkapalloteos. Lajin historiasta, tilastoista, talouden faktoista ja väestötiedoista onkin syntynyt varsin kiinnostava ja poikkeuksellinen kirja. Toimittajat Simon Kuper ja Stefan Szymanski paneutuvat maiden välisiin eroihin jalkapallon kautta. He käyvät läpi maiden aseman kansainvälisissä vertailuissa talouden tunnuslukujen, väestörakenteen, historian ja kulttuurin kautta pitäen kuitenkin näkökulman tiukasti jalkapallomenestyksessä.

Soccernomicsissa selviää esimerkiksi:
Miksi Englanti häviää. Se on kirjan pisin luku.
Miten isojen pelaajasiirtojen maksamisessa ei ole mitään järkeä.
Miksi Espanja ja FC Barcelona ovat ylivoimaisia (kirja on kirjoitettu vuosina 2010-11)
Miksi usean suuren jalkapallomaan paras joukkue ei tule pääkau…

The Smiths: The Queen Is Dead

“So I broke into the palace, with a sponge and a rusty spanner”
Olen tajunnut jälkikäteen, kuinka merkittävä vuosi 1986 oli musiikinkuuntelulleni. Metallica oli julkaissut silloin kaikkien aikojen parhaana pitämäni Master of Puppetsin maaliskuussa. Raskas metalli soi rippileirin rauhassa, ja samaan aikaan 16.6.1986 Manchesterissä julkaistiin levy, joka on 30 vuotta myöhemmin maailman paras.

The Smithsin kaikki tuotanto ei ole kestänyt kuluneita vuosikymmeniä, ja laulaja Stephen Patrick Morrisseyn soolourakin on ollut liian pitkä. The Queen Is Dead on kuitenkin eräänlainen melankolisen musiikkimakuni peruskivi. Morrisseyläinen mielenmaisema ei silti ole synkistelyä, jos ei ilotteluakaan.

Se on epävarmuuksien ja epäselvyyksien marinoimaa kertomusta siitä, kuinka ihmiset yrittävät tulla toimeen itsensä ja toistensa kanssa. Sukupuoli-identiteettien epävarmuuksien tulkitsijana ja hämmentäjänä Morrissey oli aikaansa edellä. Hänellä tuntui olevan kyky kuvitella, mitä ihmiset ajattelevat.

Mor…