Siirry pääsisältöön

Tekstit

Yrjö Jylhä: Kiirastuli

Runoja sodan ja rauhan ajoilta on kokoelman alaotsikko. Se on lavea, mutta osuu sikäli paikalleen, että Yrjö Jylhän Kiirastulen runot on kirjoitettu talvisodan aikana, juuri sitä ennen ja heti jälkeen. Jotkut parhaista romaanilukukokemuksistani sijoittuvat sotaan miljöönä, mutta koska varsinkin suomalaisten sodista on kirjoitettu valtavasti, terävin kiinnostus on hiipunut. Lyriikka, erityisesti Kiirastulen tasoinen, on piristys.

Yrjö Jylhä toimi Talvisodan aikana rintamajohtotehtävissä kiivaiden taistelujen keskellä. En tunne runoilijan henkilöhistoriaa pääpiirteitä tarkemmin, joten kiinnostavaa onkin tehdä siitä tulkintoja Kiirastulen runojen kautta. Jylhästä piirtyy kuva joukkojensa kohtalot syvän henkilökohtaisesti kokevana, johtajan tehtävissä vastentahtoisesti mutta vastuullisesti toimivana miehenä.

Vaan vaikeampi on katsoa teitä, takaisin tulleita, nääntyneitä: vain puolet on jäljellä, puolet poissa, te vedätte heitä nyt ahkioissa. Ja jälkeen kaiken, minkä te koitte, yhä vielä te hym…
Uusimmat tekstit

Elokuun 2017 suositukset

Pentti Haanpää: Noitaympyrä (kirjoitettu 1931, julkaistu 1956 Suomalaisen kirjallisuuden seura, 161 s).
Pentti Haanpään kiitelty ja kiistelty Noitaympyrä oli erinomainen lukukokemus. Tarina seuraa jätkämäisen ja varsin kriittisen Pate Teikan elämää. Noitaympyrä kertoo yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, yksilön vapaudesta ja oikeudesta kasvuun. Rahan ja materian arvot ovat kääntöpuolella. Teikan ja kiinnostavien sivuhenkilöiden myötä Noitaympyrästä muodostuu moniääninen kuvaus loputtomasta kierteestä, johon ihminen on joutunut yhteiskunnassa.

Aino Kallas: Sudenmorsian 

Ilmari Kianto: Punainen viiva (1909 Otava, 211 s).
Todellinen yllättäjä. Ennakko-odotukseni eivät olleet korkealla ja ensisivut veivät niin syvälle Kainuun Sydänmaiden korpimaisemiin, että aloin heti kaivata toisenlaista miljöötä. Punaisesta viivasta kasvoi kuitenkin hieno tarina. Se kertoo Topista ja Riikasta äänestyskokemuksen alla; sosialidemokrateille annettava ääni oli muuttava heidän elämänsä ja päättävä tu…

Aino Kallas: Sudenmorsian

Aalo on metsävahti Priidikin nuori ja kaunis morsian. Hän on ulkopuolinen, surullinen, ”särkyväinen niin kuin kallis klasi”. Priidik on vastuuntuntoinen ja perinteinen mies, joka rakastuu Aaloon ensisilmäyksellä. Priidik haluaa perustaa Aalon kanssa perheen, vaikka näkeekin, että tämä on Saatanan merkitsemä. Aluksi Aalo ja Priidik ovat kuin kuka tahansa nuori pari kyläyhteisössä. Myöhemmin Aalo on jo äiti, mutta häntä riivaa palava rakkauden kaipuu.

Symbolismi ja dekadenssi ovat väkevästi läsnä jo ensikohtauksissa, kun kohtalokas nainen Aalo on lampaanpesupuuhissa, muista kuitenkin jo hieman erillään. Ei aikaakaan, kun metsän ja suden henki, Diabolus Sylvarum, ensin kutsuu, sitten houkuttelee ja lopulta käskee Aaloa suolle. Karismaattinen johtaja vetää puoleensa kuin lahkossa tai aatteessa. Aalossa heräävät suden luontaiset vaistot, vapauden ja vauhdin kaipuu.

Yhtenä yönä Aalo lähtee avojaloin suolle. Muodonmuutos on täydellinen, ja verikin vaihtuu. Hän kaihtaa ihmisiä, näyttäytyy va…

Italo Calvino

Varmaan kysytte mitä helkkaria me siellä kuussa oikein teimme. Minä selitän sen.
Luin tänä ja viime vuonna Italo Calvinon (1923-1985) koko suomennetun tuotannon. 11 teosta on julkaistu, osittain postuumisti, vuosina 1952-1997. Olin aiemmin lukenut Calvinoa vain satunnaisesti ja koin tämän aukoksi lukuharrastuksessani. Etenkin, kun italialaiskirjailijan nimi tulee taajaan vastaan viittauksina, suosituksina ja monien nimeämänä vaikuttajana.

Calvino kirjoitti paljon novelleja ja pieniä kertomuksia. Calvinon romaanitkin ovat mitaltaan verrattain lyhyitä. Tuotannon ytimen muodostavat allegoriat ja absurdit tarinat. Sadun tai omituiselta tuntuvan tarinan keinoin on kerrottu reaalisesta yhteiskunnasta, ihmisistä ja maailmasta, usein uskonnosta, välillä koko maailmankaikkeudesta.

Calvino antaa lukijoilleen loputtomasti tulkintamahdollisuuksia. Hän houkuttaa katsomaan maailmaa eri tavalla kuin miten on opittu. Puuhun kiivennyt ja sinne jäänyt pieni paroni on yhteisöstään karannut, juuriltaan …

Heinäkuussa 2017 luetut

Suosituksiksi nousevat

Annika Idström: Veljeni Sebastian (1985 WSOY, 180 s).
Idströmin läpimurtoteosta voitaneen tituleerata 1980-luvun postmoderniksi klassikoksi. Se kertoo ulkonäöltään ja ajatuksiltaan poikkeuksellisesta 11-vuotiaasta  itähelsinkiläisestä Antista. Poika yrittää selvitä perhehelvetistään, jonka kiinnekohdat ovat kaikkea muuta kuin vakaat. Tunnelma korostuu Idströmin taitavan kerronnan myötä: se on moneen hajoavaa ja epäluotettavaa.

Sirpa Kähkönen: Jään ja tulen kevät (2004 Otava, 382 s).
Kähkösen Kuopio-sarjan kolmas osa sijoittuu välirauhan aikaan, talveen 1940 ja kevääseen -41. Olot Tuomen suvussa ja naapurustossa vakiintuvat hetkeksi ja aluillaan on jo varovainen tulevaisuuden odotus. Taustalla ovat kuitenkin maailmanpolitiikan uutiset ja vähitellen uuden sodan uhka konkretisoituu. Suomessa eletään voimakasta kommunismin vastaista aikaa ja kansalaisia viedään turvasäilöön. Kähkösen hieno romaanisarja on hyvässä vauhdissa.

Pertti Lassila: Kesän kerran mentyä

Rosa …

Pertti Lassila: Kesän kerran mentyä

Kesän kerran mentyä, elämän kerran mentyä. Pertti Lassilan kolmas romaani on, kuten edeltäjänsä Ihmisten asiat(2013)  ja Armain aika (2015), tavattoman hieno.


On aika yllättävää, että oppinut kirjallisuuden ammattilainen Lassila kirjoittaa tällaisia kirjoja. Odottaisin ehkä jotakin vaikeampaa, mutta kaikkein vaikeintahan on taito tehdä asiat yksinkertaisesti. Kokenut kirjallisuusmies on halunnut kirjoittaa kirjan kunnioituksesta vanhaa suomalaista kertovaa proosaperinnettä kohtaan. Lassila kirjoittaa hienosti, mutta pienistä asioista jää tunne, että hän leikittelee kanssamme, kirjoittaa tarkoituksella retroa.
Joskus oli kiihkeää, joskus salaperäistä ja vuosisadan lopussa moni innostui Kalevalasta ja Karjalasta, jonne piti vaivalloisesti matkustaa. Jokainen vääräsääri äijä ja hampaaton akka, jonka siellä kohtasi, oli jalo suomalainen ja minkä ne suustaan päästivät, kirjoitettiin muistiin ja ihmeteltiin ja ihailtiin.
Lassilan romaanit ovat viehättävän vanhanaikaisia pieniä taideteoksia.…

Rosa Liksom: Kreisland

Lappilainen Kreislandin kylä syntyy kuin luomiskertomuksessa. Alussa ovat ensimmäiset ihmiset, susipari Ristiina ja Ransu sekä Regriina. Regriinan poikalapsi Juho on kuin piru ja Saatanalle syötti, mahdollisia isiä ovat ainakin Paulus-renki ja Pehtoori. Ristiinan ja Ransun tyttären nimi on Impi.

Juho Gabriel ja Impi Agafiina kasvavat ja elävät toisistaan tietämättöminä.
Juhosta varttuu jo lapsena iso ja kykenevä, hän asuu setänsä luona Koira-Kaisan imettämänä ja piikomana. Juhosta tehdään miestä, hän tappaa rakennusmestarin ja vangitaan, mutta karkaa sodan sytyttyä.

Impi Agafiina syntyy saunassa porsaana, ja hetki on täynnä pohjoisen mystiikkaa ja symboliikkaa. Impi viedään pian pois, otetaan rikkaan laivanvarustajan kartanoon huostaan. Kasvattajaäidiksi ryhtyy Signe Säppi, ja Impi pestään, keritään ja kesytetään. Häntä ryhdytään sivistämään urakalla. Impillä on sankarin selkäranka, ja hän kokee tarinan aikana monta uudelleensyntymää.
Se ko näki syöpäläisten ja poronkarvavellin ryy’y…